sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Sissus sentään, nyt löytyi aito ruisleipä!





Nyt jäi Martta kerrankin hiljaiseksi, tai ei nyt sentään, yritin kovasti myyjätytölle kertoa me olemme Suomesta ja suomalaiset eivät voi elää ilman ruisleipää, mutta ilmeestä näki että tyttö ei ymmärtänyt sanaakaan mitä sanoin!

Olimme sunnuntaiajelulla ja hoksasin Rollen linnanpihalla myyntikojuja ja innoissani pyysin Papia pysäyttämään auton. Lähdin kohti markkinakojuja, sinkki soikkojen ja hortensioiden kuvat silmissäni, mutta petyin, kun huomasin että tällä kertaa ei ollut kyseessä kirpputori vaan tavalliset markkinat. Kiersimme pöydät kuitenkin läpi ja loppusuoralla silmäni kiinnityivät erääseen pöytään ja olin näkevinäni ruisleivän. 


Sunnuntai markkinat Rollen linnan pihalla 


Hauska kierrätysidea vinyylilevyille 


Lähdin kiihdyttämään vauhtia ja painamaan kohti tuota pöytää missä tumaa leipä lepäsi ja saapuessani leivän luokse totesin, että se on aito! Mitä ihmettä??? Pöydällä tosiaan lepäsi tumma pyöreä limppu ja kyseessä oli ruisleipä. Leipä oli Valaisista ja yritin haastatella tyttöä, mutta siitä ei tullut mitään, sillä välissämme oli kielimuuri. Maistiaisia ei ollut tarjolla, mutta ostimme leivän saman tien ja se maksoi 5 frangia. Kotona aukasin leivän ja maistoin sitä ja totta se on! Leipä maistuu ihan ruisleivälle ja koostumus näyttää ihan ruisleivältä.


Kuva: Wikipedia


Piti ihan kooklailla ja minulle selvisi että Valaisin ruisleivällä on AOP merkki eli Appellation d’Origine Protegée, joka on Sveitsin liittovaltion maatalousviraston myöntämä laatumerkki siitä, että tuote on valmistettu alueella tuotetuista raaka-aineista perinteisten tuotantomenetelmien mukaan. Kyseisessä leivässä on vähintään 90% ruisjauhoa, enintään 10% vehnää ja sen valmistukseen on käytetty vettä, suolaa ja hiivaa. Leivän sanotaan olevan parhaimmillaan kahden kolmen päivän jälkeen. 

Valaisin kylissä ruisleipä on pitkään kuulunut päivittäiseen ruokapöytään ja ensimmäiset dokumentit ruisleivästä ovat vuodelta 1209. Ruis on ainoa vilja joka kestää vuoristossa ja pystyy mukautumaan hyvin  kylmiin ja lumisiin talviin sekä lämpöön ja kuivuuteen. Ruista voi viljellä korkealla ja valmis leipä säilyy pitkään. 





Nyt täytyy vielä selvitellä miten tuota leipää saisi tilattua hieman lähemmäksi, on meinaan pitkä leivänostoreissu :) Meikäläisellä oli juuri kehitteillä oma Marttapala-resepti…



2 kommenttia:

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.