lauantai 25. marraskuuta 2017

Voileipägrillin tarina







Tänään aamiaisella katselin voileipägrilliä, joka oli jäänyt esille eilisten kokkailujen jälkeen ja jäin miettimään, että mitähän tuokin grilliparka tuumaa kun se vuodesta toiseen töröttää kaapin perukoilla ja joka kerta kun kaapin ovi avataan se miettii jokohan olisi minun vuoro?  No ei taaskaan, en edes muista milloin sitä on viimeksi käytetty ja ehdotinkin että pitäisikö siihen laittaa maalarinteipilla merkintä edellisestä käyttökerrasta?

Katselin keittiötä ja kirosin, kun vain muutama päivä sitten käytin yli kaksi tuntia sen siistimiseen ja taas se näyttää siltä kun mitään ei olisi tehty moniin viikkoihin. Nykyisen asuntomme keittiö ei ole mikään suunnittelun kukkanen, kaappi- ja laskutilaa on todella vähän ja se aiheuttaa suuria haasteita keittiötavaroiden säilytykselle. Toki keittiö hakee vielä omaa muotoaan muuton jäljiltä ja tavarat ehtivät varmasti vaihtaa paikkaa vielä useaan otteeseen ennen kuin ne sinne mätsäävät.

…mikäli edes ehtivät mätsätä ennen seuraavaa muuttoa!






Jatkoin mietiskelyjäni aamupalalla ja  muistelin miksi meille on hankittu tuo voileipägrilli? No sehän on hankittu tietenkin sen takia kuin aikanaan häämatkalla söin Monacon satamassa aivan mielettömän herkullisia tonnikalatoasteja ja sen jälkeen käytin useita vuosia siihen, että löytäisin jostain vastaavia herkkupaloja, mutta turhaan. No, jos kerran niitä tonnipalatoasteja ei mistään löydy niin yksi vaihtoehto on tehdä niitä itse, eikö vain? Silloin tietenkin tarvitaan voileipägrilli!





Pakko myöntää että en muista tuliko tuo grilli taloon jonkun tarpeellisen tilauksen kylkiäiseä? Vai tilasinko jotain, että saisin tuon kylkiäisen? Vai ajatteliko papi ilahduttaa minua tyypillisellä kodinkonelahjalla jonakin merkkipäivänä? No grilli tuli kuitenkin taloon ja tehtiin niitä tonnikalavoileipiä, mutta arvatkaas mitä? Eihän ne tietenkään maistunut samalta, kuin siellä Monacon satamassa silloin aikanaan häämatkalla (nyt yli 20v sitten), vastaavasti kuin Mansikka Margarita ei kotona maistu samalta kuin Meksikossa tai Pizza samalta kuin Champolucissa tai glögiprosecco samalta kuin Donnin lounaalla! Näinhän se menee harvoin pystyt tavoittelemaan sitä ainutlaatuistea makua tai hetkeä myöhemmin, vaikka tarvikkeet tai ihmiset olisivatkin samoja, usein se on vaan se paikka ja hetki. Aika pian siis tuo voileipägrilli jäi vähälle käytölle, mutta se on kulkenut auliisti mukanamme muutosta toiseen. Eilen vihdoin tuli tuon voileipägrillin vuoro, kun pojat tekivät porilaisia iltapalaksi, jotka kuulemma oli oikein maistuvia (minulle tuo muisto tonnikalaleivästä  on vielä herkkä asia). Voileipägrilli laitettiin takaisin kaappiin muiden keittiöhärveleiden seuraksi odottamaan seuraavaa käyttökertaa.  




Pohdintani jatkui vielä aamiaisella ja palasin noihin muihin keittiön tarpeellisiin pienkoneisiin, kuten vohvelirautaan, fonduepataan yms. milloinkohan niille taas löytyy käyttöä? Fonduepadasta voisin kirjoittaa oman tarinan, mutta näin lyhyesti, muutossa löysin aivan iskemättömän fonduepadan, aikaisemmin olemme lainanneet sitä siskoltani ja Sveitsissä päädyimme ostamaan oman padan ja nyt muuton yhteydessä huomasin että lämpölevyksi luulemani paketti sisälsi fonduepadan… No se siitä, mutta mieleeni tuli kirjamessujen luento, jossa käsiteltiin tavarapaljoutta ja eräs asialle vihkitytynyt guru kertoi kuinka heidän talonyhtiössä on perustettu WA-ryhmä missä naapurit voivat lainata tavaroita toisiltaan, itse voit kertoa mitä sinulla on antaa muille lainaksi tai voit kysellä tarvitsemaasi tavaraa, minusta tämä oli törkeen hyvä idea ja varmasti mainitsinkin tästä jo aikaisemmassa (kirjamessut...) postauksessani. Sveitsissä tämä toimi myös oikein hyvin Donnien WA-ryhmässä, milloin sain lainaksi simaämpäriä tai juhliin astioita, maljakoita jopa ulkokatoksen pihalle, kahvinkeittimen rikkimenneen tilalle tai painepesuria laattojen pesemistä varten sekä kirjat ja lehdet kiersivät ryhmässä tiuhaan tahtiin.


Aamiaisen oivallus oli siis vaihdantatalous! 



Pakko perustaa tällainen ”tavaranvaihto” WA-ryhmä että voileipägrillit, vohveliraudat ja kaiken maailman sirkkelit pääsevät hyödylliseen käyttöön, eikä niiden tarvitse ikuisesti tylsistyä kaapissa odottamassa omaa vuoroaan! Ryhmän myötä ei jatkossa tarvitse ihan jokaikistä hilavitkutinta ostaa vain yhden käyttökerran vuoksi…


Varokaa vaan ystävät ja sukulaiset!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti