sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Tapahtui tammikuussa…





Viime syksy katosi johonkin kuin p…. Saharaan, mutta tammikuussa ollaan jälleen oltu täällä ruudun takana! Tammikuussa tuli koettua koko tunneskaala aina hulvattomasta naurusta krokotiilinkyyneliin.

Alkukuusta blogissa käytiin läpi edellistä vuotta tilastojen varjossa ja täältä voit lukea minkälaisia hitti ja hutipostauksia vuosi 2017 piti sisällään. Sitten fiilisteltiin vielä joulua erilaisten tapahtumien ja joulupuuhasteluiden merkeissä. Sitten arki pikkuhiljaa alkoi…


Loviisan Wanhat talo jouluasussa




  

Mitä meille kuuluu???




Vuosi alkoi todellakin hymyssä suin, kuten tuossa alussa mainitsin, Papi sai joulupukilta liput Stand Up esitykseen ja menimme koko perheen voimin Sam´s Comedy Clubille. Olipa hauska päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla nauramaan ja nauttimaan hauskasta esityksestä ja mikä parasta niin Suomeksi! Naama kuitenkin vakavoitui pian, sillä heti seuraavana maanantaina poika lähti armeijaan ja me jäimme kotiin jännittämän, miten siellä sujuu? Muutaman viikon päästä eteiseen ilmestyi tällaiset kengät ja kai siellä ihan hyvin menee. Armeijaa varten Roni kävi parturissa ja täältä voit lukea miten hiuksilla voi tehdä hyvää!




Sain vielä pitää Rosan kotona toistaiseksi, loppukuusta meille tuli kiire toteuttaa meidän kaikkia suunnitelmia. Olin odottanut että saan Rosasta seuraa kissakahvila Helkattiin, jossa olen halunnut pitkään käydä, tuo kahvittelu jäi kyllä ihan viime tinkaan ja meinasi melkein meinasi jäädä toteutumatta. Helkatti on pieni kahvila Helsingissä, missä asustaa kahdeksan kissaa, onneksi kahvilan ystävällinen  tarjoilija ymmärsi tilanteen ja varasi meille vierailun vihoviimeiselle tunnille. Teen kissakahvilasta ihan oman postauksen myöhemmin. Listallamme oli myös Tuntematon sotilas elokuva ja suunistimme sinne suoraan kissakahvilasta, mikäli et ole sitä nähnyt vielä, niin voin suositella, kannattaa katsoa.


Kissakahvila Helkatti Helsingissä


1. kertaa äänestämässä!


Itku pitkästä ilosta sanotaan ja näinhän siinä kävi, kun jälleen vein neitiä kentälle, luulin jo että se helpottaa, mutta ei. En muista milloin viimeksi olisin ollut lentokentällä itkemättä? Milloin itken ilosta kun joku tulee kylään tai kaipauksesta kun joku lähtee ja ikävästä kun omat lähtee maailmalle. Mä niin inhoan noita matkalaukkujen painorajoja, sillä aina on jotakin liikaa ja sitten alkaa se puntarointi mitä tarvitaan ja mitä voi ostaa perillä, jälleen kerran tuli suru puseroon kun toin osan tavaroista kotiin. Vielä heipat ja sitten se itku alkoi…


Matkailu




Viime aikoina olen panostanut kotimaan matkailuun, sillä ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen palan halusta päästä näkemään erilaisia paikkoja ja tapahtumia Suomessa. Tammikuun alussa kävin ihailemassa Helsingin valoja, ensimmäistä kertaa onnistuin osallistumaan Helsinki Lux tapahtumaan ja tykkäsin siitä todella! Ihmisiä oli todella paljon liikenteessä, mutta väentungoksesta huolimatta onnistuin kuitenkin näkemään nuo upeat teokset. Teoksia voi vielä ihailla kuvien välityksellä postauksestani Lux Helsinki avaa härkäviikot”




Kävin matkamessuilla hakemassa hieman inspiraatiota ja löysin monia mielenkiintoisia paikkoja. Toki tuli tutkittua myös ulkomaiden tarjontaa, Ii:llä alkavat maat kiinnostavat kovasti, Italia tietenkin, mutta hyvinä kakkosina tulee Irlanti ja Islanti. Malta ja Austraalia saa vielä odottaa vuoroaan, täältä voit lukea lisää matkamessu tunnelmia Martan Matkassa.


Les Giantes jättiläiset Genevessä


Tammikuussa kerroin myös ”les Giantes” jättiläisistä, jotka valtasivat Geneven kadut viime elokuussa. Ties missä he seikkailevat tänä vuonna, oletko sinä törmännyt jättiäisiin?

Tämän vuoden matkasuunnitelmat ovat vielä levällään kuin Jokisen eväät, sillä ensin pitäisi kartoittaa Macholle ja Mösjöölle hoitopaikka, ennen kuin uskaltaa lippuja varata. Olisi huikeeta päästä käymään tässä keväällä ainakin Rosan luona Brightonissa ja Amsterdamissa ihailemassa tulppaaneja, niin ja onhan mulla vielä paluulippu Geneveen…





Ulkoilu


Luukin ulkoilualue

Joulun jälkeen otin taas itseäni niskasta kiinni, yritän joka päivä käydä kävelyllä ja saada mittariin 10 000 askelta, aina se ei ihan onnistu, mutta onneksi rokulipäiviä on ollut harvassa. Sain vihdoin hankittua ne nastakengät, joten ulkoilu ei ainakaan jää välineistä kiinni ja täytyy sanoa että hyvä olipa hyvä hankinta!

Enimmäkseen olen kävellyt kotinurkilla, Luukissa tuli piipahdettua ja joulun aikaan Nuuksiossa sekä Porkkalassa, näistä kävelyistä postailen joskus myöhemmin.

Näiden talvisten kävelyiden sijaan olen viime aikoina kirjoittanut pari postausta Sveitsin pyhiinvaellusreitistä Via Jakoibsta, moni on saattanutkin jo lukea ensimmäisestä etapista Lausanne – St Sulpice ja kuluneella viikolla julkaisin postauksen toisesta etapista St Sulpice – Morges.


Rantaraitti ja Haukilahden vesitorni


Via Jakobi 1. etappi Lausanne - St Sulpice



Martan touhut


Kämppä on melkein kunnossa ja nyt kun Rosakin sai loman aikana käytyä omat tavarat, niin tässä voi taas jatkaa ”marittamista”  ja aloittaa uusintakierroksen kämpän sisustamisen kanssa, josko ne loputkin vihdoin loksahtaisi paikoilleen.

Paluumuuton jälkeen en ole hevostellut ollenkaan, Fuxia on edelleen kova ikävä ja olen miettinyt erilaisia vaelluksia, mutta ne ovat vielä jääneet toteuttamatta. Pientä turpaterapiaa sain kun lupauduin auttamaan ystävääni ja kävin liikuttamassa Opsua, hänen ollessa reissussa. Toki meikäläinen sai osakseen ne kaikki myrsyt ja lumipyryt.




Erään tallireissun aikana autossa soi radio Suomi-Pop ja kuuntelin kuinka juontajat opettelivat kutomaan ja osallistuivat villasukkahaasteeseen. Ohjelma sai minut myös innostumaan kutomisesta ja kävin ostamassa langat, vielä ei sukat ole valmiina, mutta hiljaa hyvä tulee.

Kylläpä tuli haikea olo kun katsoin televisiosta lempisarjaani Kadonnen jäljillä ja huomasin tutun kuvan ruudussa…









Sunnuntaiajelulla





Pitkäaikainen toiveeni toteutui, olimme palaamassa kotiin ja ehdotin että pysähtyisimme kahville Haukilahden vesitorniin. Olen jo jonkin aikaa epätoivoisesti yrittänyt päästä käymään siellä, mutta huonolla menestyksellä ja nyt meitä onnisti. Ravintola oli juuri avattu ja olimme ensimmäiset asiakkaat, upean noutopöydän sijaan kahvittelimme ja otimme hieman makiaa. Vesitorni oli ihan mieletön ja näköalat sieltä aivan mahtavat, vaikka keli oli huono. Mä niin odotan kesäisiä kelejä ja aion palata uudellen ihailemaan noita maisemia. Kirjoitan vesitornista oman postauksen myöhemmin, sillä vierailin siellä samalla viikolla uudemman kerran.




3 kommenttia:

  1. Tuntematon Sotilas oli melkoinen floppi. Tuollaisten leffojen kanssa tullaan aina tienhaaraan, ollaanko uskollisia romaanille vaiko yritetäänkö tehdä siitä historiallisesti todenmukainen. Minä olen tottunut katsomaan leffat leffoina ja dokumentit dokumentteina, mutta nyt viime syksynä opin, että kuuluun vähemmistöön ja fiksuinakin pitämäni ihmiset pitävät historiallista leffaa totuutena. Tuntematon oli siis uskoton kirjalle ja se oli minusta monessa suhteessa huono asia.

    Kissakahvilan sijasta olin hoitamassa viikon kissoja. Varmaan minulla on kesään asti vaatteet kissan karvassa.
    Töllöttimestä ei tule minulle oikein mitään. En ole katsonut myöskään "Kadonneen jäljillä", vaan vastaavaa amerikkalaista ohjelmaa. Niissä on sentään jotain elämään kuuluvaa rouheutta, muuten töllötin tuuttaa pelkkää kuraa. Kaikki on kuraa, roskaa, millään ei ole enää mitään tarjottavaa minulle.
    Minulla on maiharipula. Talvesta nauttimista estää se, kun talvikengät vuotaa. Tykkään kulkea maihareissa. Jos luonto olisi antanut minulle ulkonäön, koreilisin vaatteilla, nyt on kuin paskaa kiillottaisi. Joka tapauksessa, koska tykkään maihareista, ajattelin kerran, mitäpä jos rupeaisin skinheadiksi ja pian oli pääasiakin saatu hoidettua. Luin jutun skineistä ja kiinnostuin. Rasistinen pelleily ei kuulu minun skineilyyni mitenkään.

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea myös bloggaaja normaalielämästä. Ei se oma elämäkään ole jatkuvaa matkustelua ja haaveilua, välillä on tehtävä kovasti töitä ja elettävä talvisessa Suomessa jalat maassa. Mukava oli kuulla, että pääsit vihdoin käymään Haukilahden vesitornisssa, joskus pienet onnistumiset ovat juuri niitä isoja kokemuksia!

    VastaaPoista
  3. Kivoja käyntikohteita on sieltäkin löytynyt ja monenlaista tekemistä. Kakkuvalikoima näyttää olevan ihan kohdallaan.
    Tunne-elämä varmasti poukkoilee, mutta tasaantuu varmaan ajan mittaan. Täällä onkin ollut varsin viileää, ellei suorastaan talvista. Mutta ollaanhan vasta helmikuussa.
    Kivoja nuo Jaakontien tarinat. Hyvää kevään odotusta. fani

    VastaaPoista